Inhimillisiä tekijöitä

Yksin on helppo olla kaikkitietävä

Sain projektiin oman alani työkaverin. Kyseessä on lyhyen ajan sisällä jo toinen homma, jossa minulla on ihan oikea kollega.

Tilanne on mukava, mutta valitettavan harvinainen. Niin sanotun perinteisen teollisuuden puolella inhimillisten tekijöiden parissa häärää nimittäin Suomessa todella pieni porukka – ainakin tutkimusgenren ulkopuolella. Kaupallisissa projekteissa omaa asiaansa saa edustaa useimmiten yksin.

Itsekseen toimimisessa on puolensa. Kun lähistöllä ei ole näkynyt viisaampia, asioita on joutunut miettimään itse. Ajatuksiaan on myös päässyt testaamaan käytännössä (suomeksi sanottuna: on saanut tehdä itse omat virheensä), mikä on tunnetusti opettavaisempaa kuin toisten toiminnan seuraaminen vierestä.

Pelottavinta – ja samaan aikaan ehkä koukuttavinta – yksin toimimisessa on kuitenkin tämä: oman alansa asioista voi esittää rauhassa kaikkitietävää, koska harvemmin paikalla on ketään, joka pystyisi oikeasti sanomaan, ovatko jutut säkenöivän älykkäitä vai täyttä tuubaa.

Olen joskus pohtinut, kuinka pitkälle outoon suuntaan riittävän vakuuttava henkilö pystyisi tällaisessa tilanteessa asioita viemään ennen kuin kukaan huomaisi mitään. Luultavasti aika pitkälle.

Myös oman toiminnan suhteen aihe mietityttää toisinaan – ja on tietysti syytäkin mietityttää.

Mistä kollegapalautteen puuttuessa tietää, edustaako itse alan uusinta viisautta vai toisteleeko vain vuodesta toiseen samoja vuorosanoja? Ja perustuvatko antamani lausunnot oikeasti johonkin, vai keksinkö ne juuri äsken päästäni? Jos on itselleen yhtään rehellinen, niin jälkimmäisiäkin on tullut varmasti joskus lausuttua. Toivottavasti kuitenkin enemmän ensimmäisiä.

Periaatteessahan tietoa kyllä löytyy. Ulkomaisia kirjoja ja lehtiä kannattaa lueskella. Netissäkin on enemmän neuvoja kuin kukaan ehtii edes hakea.

Kuitenkin myös omat ajatuksensa kannattaa altistaa säännöllisesti keskustelulle ja kritiikillekin.

Perustin tämän blogin osittain siitä syystä, että tällä tavalla ajatuksilleen on mahdollista saada palautetta myös oman päivittäispiirinsä ulkopuolelta. Vaikka kirjoituksiani ei ole suunnattu kollegoilleni vaan pikemminkin kaikille aiheesta kiinnostuneille, aina kirjoittaessa takaraivossa on kuitenkin ajatus siitä, että myös kollegani (ne muutamat) saattavat lukea näitä tekstejä. Se laittaa kummasti miettimään, mitä voi väittää ja millä perusteella.

Suosittelen lämpimästi muillekin pienten alojen yksinäisille asiantuntijoille.