Inhimillisiä tekijöitä

Turvallisuus ≠ turvallisuus

Suomen kieli on monella tavalla rikas ja monipuolinen. Turvallisuusasioissa se ei sitä kuitenkaan ole: turvallisuutta (safety) ja turvallisuutta (security) on nimittäin vaikea erottaa toisistaan.

Kielen vaihtaminen ratkaisee sekin ongelman vain osittain. Esimerkiksi safety-puolella, jolla itse toimin, vallitsee lähes jatkuva epätietoisuus siitä, tarkoitetaanko turvallisuudella työturvallisuutta vai alus- tai prosessiturvallisuutta. Vaiko kenties molempia?

Ilman lisämääreitä onkin mahdoton tietää, minkä sortin turvallisuudesta milloinkin puhutaan.

Ja jos puuhastelee lähinnä yhden turvallisuuslajin parissa – kuten useimmat turvallisuusalan ihmiset kai puuhastelevat – lisämääreitä ei tajua käyttää.

Kaikkihan tietävät, että nyt puhutaan yritysturvallisuudesta, valtion sisäisestä (tai ulkoisesta) turvallisuudesta, ympäristöturvallisuudesta, kyberturvallisuudesta, työturvallisuudesta, prosessiturvallisuudesta…

… joten ”turvallisuus” riittää ihan hyvin. (Ilmiön voi havaita myös tässä blogissa.)

Mitä väliä? Samaa tavoitettahan tässä lopulta ajetaan – turvallisuutta.

Paitsi ettei välttämättä ajeta. Turvallisuuden eri osa-alueet ovat nimittäin useinkin keskenään ristiriidassa.

Rajoille pystytetyt aidat (valtiollinen turvallisuus) ja niiden seurauksena kumiveneretkillään hukkuneet tai autiomaahan paahtuneet – tai yhtä hyvin 60-80-luvuilla muurille ammutut – epätoivoiset rajanylittäjät ovat kenties helpoimmin mieleen tuleva esimerkki, mutta muitakaan ei ole kovin vaikea keksiä.

Useissa ammateissa työntekijöiden odotetaan vaarantavan – tai he käytännössä vaarantavat – turvallisuutensa yleisemmän turvallisuuden (safety tai security) edistämiseksi:

Esimerkiksi lukuisat suljetuissa (ja siten mahdollisesti hapettomissa) tiloissa tehtävät tarkastukset parantavat prosessi- tai alusturvallisuutta mutta asettavat tekijänsä vaaraan. ABC-aseita puolestaan valmistetaan kansallisen turvallisuuden nimissä, mutta niiden valmistaminen tai käsittely ei ole omankaan maan kansalaisille aivan vaaratonta puuhaa. (Naapurimaiden asukkaille aiheutuvista turvallisuusriskeistä puhumattakaan.)

Myös yleinen turvallisuus (safety tai security) voidaan joskus riskeerata yksilön turvallisuuden vuoksi:

Ketään ei voi lähettää yleisen edun nimissä käytännössä varmaan kuolemaan, vaikka se esimerkiksi jonkin onnettomuustilanteen hallintaan saamista ja siten yleistä turvallisuutta edistäisikin. Vaarallisissa tiloissa tehtäviä, laitosturvallisuuden kannalta kriittisiä toimenpiteitä tehdään toisinaan myös suunnitellusti kauko-ohjauksella tai järeissä suojavarusteissa, vaikka työn lopputuloksen kannalta voisi olla parempi olla paikan päällä tai kevyemmissä varusteissa.

Ei ole lainkaan yksinkertaista määritellä, kuinka vakavasti yhdenlaisen turvallisuuden pitää olla uhattuna ennen kuin jonkin muun tahon tai lajin turvallisuus voidaan riskeerata.

Parhaimmillaan päätökset perustuvat erilaisten uhkien seurausten ja todennäköisyyksien huolelliseen punnintaan. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että yhden sortin turvallisuus voi vaarantaa toisen sortin turvallisuuden.

Turvallisuus on arvo, jota harva kyseenalaistaa.

Ja enimmäkseen hyvä niin. Heti perään pitäisi kuitenkin muistaa kysyä: mikä tai kenen turvallisuus?