Inhimillisiä tekijöitä

Safety first ja muut tyhjät hokemat

Safety first on iskulause, jota kukaan turvallisuuden kanssa tekemisissä oleva ei voine välttää. Olen käyttänyt sitä usein itsekin.

Samalla olen usein miettinyt, mitä turvallisuuden ensisijaisuus ihan oikeasti tarkoittaa. Hokema on nimittäin erityisesti suunnittelumaailmassa monella tavalla ongelmallinen.

Ennalta rajatuissa puitteissa työskenneltäessä turvallisuuden ensisijaisuus voi ohjenuorana toimiakin. Tällöin safety first voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että määritellyistä turvallisuusnormeista ei missään olosuhteissa tingitä – seurasipa siitä sitten taloudellisia menetyksiä tai mihin hyvänsä.

Kun toiminnan puitteita (esimerkiksi säännöstöä, teknisiä ratkaisuja tai turvallisuusjohtamisjärjestelmiä) ollaan vasta märittelemässä, turvallisuuden ehdoton ensisijaisuus menee toimintaperiaatteena rikki. Useissa tapauksissa turvallisin toiminta olisi nimittäin sellaista, jota ei tehdä lainkaan – tai ainakin tehdään niin verkkaisesti, että riskit on aidosti minimoitu.

Yhteiskunnassa on kuitenkin paljon toimintoja, joita halutaan riskeistä huolimatta harjoittaa, koska niistä saatavat hyödyt katsotaan riskejä merkittävämmiksi. Ihmiset haluavat matkustaa paikasta toiseen (mieluiten nopeasti). Sähköä pitää tuottaa (mieluiten riittävästi). Öljyä porata ja jalostaa (mieluiten kohtuullisilla kustannuksilla). Taloja rakentaa. Ja niin edelleen.

Turvallisuuden asema suhteessa muihin tekijöihin on siksi aina jonkinlainen kompromissi, jossa on (toivottavasti) huomioitu ainakin seuraavat:

  1. Riskit: Millaisia seurauksia toiminnasta voi pahimmillaan olla? Kuinka todennäköisiä ne ovat?
  2. Hyödyt: Kuinka hyödyllistä tai välttämätöntä toiminta on yhteiskunnan kannalta?
  3. Taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet: Kuinka paljon turvallisuuteen voi satsata, jotta toiminta on vielä mahdollista?

Tätä keskustelua soisi käytävän nykyistä enemmän myös turvallisuuskriittisten alojen sisällä. Sitä on kuitenkin vaikea käydä niin kauan kuin ”turvallisuus on meille kaikessa toiminnassa ensisijaista” on ainoa sallittu keskustelunavaus.

Safety first -hokeman ylenmääräisestä viljelystä seuraa muitakin ongelmia:

Kun turvallisuuden ehdoton ensisijaisuus ei käytännössä tarkoita turvallisuuden ehdotonta ensisijaisuutta, sille käy helposti samoin kuin muillekin hyvää tarkoittaville, idealistisille julistuksille: siihen ei oikeasti uskota.

”Työntekijät ovat yrityksemme tärkein voimavara.”

”Ajamme aina asiakkaan etua.”

Turvallisuuden ehdoton ensisijaisuus on nykyisellään liian helppo asettaa samaan kategoriaan.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?

Safety first -iskulauseen taustalla oleva ajatus on ehdottoman hyvä, mutta käytännön toteutus helposti tökkii. Iskulause kannattaisikin avata. Sen voisi tehdä esimerkiksi määrittelemällä seuraavat:

  1. Millä reunaehdoilla turvallisuus on juuri tässä tapauksessa oikeasti ensisijaista?
  2. Millaisia riskejä hyväksymme? Miksi hyväksymme ne?
  3. Millaisia riskejä emme hyväksy eli missä ovat rajat, joita ei saa missään olosuhteissa ylittää?

Tämä ei ainoastaan vastaisi paremmin käytännön realiteetteja. Mielestäni se myös edistäisi turvallisuutta.