Inhimillisiä tekijöitä

Päätöksenteko tukalissa tilanteissa

Sain idean tähän kirjoitukseen Luotsinblogin Ollilta, joka kommentoi aiempaa kirjoitustani ja pohti aihetta myös omassa blogissaan: Miksi ihmisen päätöksenteko vaaratilanteissa on niin tahmeaa, ja mitä asialle voisi tehdä?

Todellisia vaaratilanteita tapahtuu (onneksi) sen verran harvoin, että tutkijan on vaikea olla mittavälineineen paikalla juuri oikeaan aikaan. Ihmisen toiminnasta oikeasti tukalissa tilanteissa onkin varsin vähän tutkimustietoa. Akuutin stressin vaikutusta havainnointiin ja päätöksentekoon on selvitelty enimmäkseen labraolosuhteissa, joissa paine luodaan muilla tavoin – joskus enemmän ja joskus vähemmän onnistuneesti. Seuraava teksti perustuu lähinnä näin hankittuun tietoon.

Paineen vaikutukset ajatteluun ja päätöksentekoon

Ihmisen kognitiiviset toiminnot (havainnointi, muisti, päätöksenteko ja niin edelleen) jaetaan usein yksinkertaistaen kahteen luokkaan, automaattisiin ja tietoisiin. Tällaisia jaotteluja on useita. Esimerkiksi:

Implisiittinen (automaattinen) ja eksplisiittinen (tietoinen) muisti. Implisiittisen muistin avulla osaamme esimerkiksi ajaa autoa tai kulkea tutun reitin, vaikkemme osaa välttämättä kysyttäessä kertoa, mitä kaikkia vaiheita tehtävä sisältää. Eksplisiittinen muisti taas on perinteistä tietoista muistamista. Sitä tarvitsemme, kun vasta opettelemme uutta taitoa (ensin kytkin pohjaan… eikun siis) tai kun yritämme painaa mieleen kotiin unohtunutta kauppalistaa.

Järjestelmä 1 (nopea, intuitiivinen) ja järjestelmä 2 (hidas, loogisempi). Järjestelmä 1 käynnistyy automaattisesti ja tuottaa nopean arvion, joka voi tilanteesta ja henkilön kokemuksesta riippuen olla osuva tai täysin järjetön. Järjestelmä 2 pitää ottaa käyttöön tietoisesti, ja sen käyttö vaatii ponnistelua, kuten ns. rationaalinen (tai sellaiseksi tarkoitettu) ajattelu yleensäkin.

Stressi vaikuttaa eri tavoin automaattisiin ja tietoisiin prosesseihin.

Tietoinen, hidas ja ponnistelua vaativa ajattelu hyötyy pienestä paineesta, mutta kärsii selvästi suuresta. Eksplisiittinen muisti ja järjestelmä 2 toimivat todella tukalissa tilanteissa selvästi normaalia huonommin.

Implisiittinen muisti ja järjestelmä 1 sen sijaan eivät kärsi samalla kovastakaan stressistä. Automaattiset, hyvin harjoitellut suoritukset päin vastoin paranevat paineen lisääntyessä – ainakin niin kauan kuin ihminen on ylipäätään toimintakuntoinen.

Jotta toiminta olisi kovan paineen alla tehokasta ja oikeaa, sen pitäisi siis olla erittäin hyvin harjoiteltua. Tämän vuoksi hätätilanteissa toimimista treenataan lähes kaikilla turvallisuuskriittisillä aloilla säännöllisesti. Vaikka harjoituksessa ei saa luotua oikeanlaista vaaran tuntua, säännöllinen harjoittelu auttaa siihen, että toiminta saadaan mahdollisimman pitkälle implisiittisen – ei eksplisiittisen – muistin varaan. Tavoitteena on, että oikea toimintatapa tulee pahassa paikassa ns. selkäytimestä.

Kokemus auttaa myös siinä, että järjestelmä 1:n nopeasti ja automaattisesti tuottamat arviot ovat mahdollisimman hyviä. Mitä enemmän kokemusta vastaavanlaisista tilanteista, sen helpompaa on ”arvata” oikein. Vaikka kokemus parantaa toimintaa ainakin yleisellä tasolla aina, sen vaikutukset korostuvat entisestään tukalissa tilanteissa.

Olipa henkilö kokenut tai ei, pelkkään järjestelmä 1:n automaattisesti tuottamaan tietoon ei kuitenkaan kannata kaikissa tilanteissa luottaa. Tekniset ja turvallisuusjärjestelmät ovat nykyisin sen verran monimutkaisia, että intuitio johtaa kokeneenkin helposti harhaan. Jos tilanteessa on edes hiukan aikaa pohdiskelulle, järjestelmä 1:n tuottama tieto kannattaakin altistaa järjestelmä 2:n testiin.

Koska järjestelmä 2 -tyyppinen ajattelu ja eksplisiittinen muisti toimivat kovassa paineessa huonosti, niiden toimintaa on syytä tukea. Erilaiset hätätilanneohjeet ja tarkistuslistat, joita on käytössä erimerkiksi ilmailussa ja ydinvoimaloissa, on epäilemättä kehitetty juuri tähän tarpeeseen. Ne on tarkoituksella tehty niin yksinkertaisiksi, että niiden käyttö vaatii mahdollisimman vähän henkisiä ponnisteluja. Vaativin ajattelutyö on tehty jo etukäteen listoja ja ohjeita laadittaessa, jolloin itse tilanteessa on mahdollista toimia oikein myös rajoitetulla kapasiteetilla.

Paineen vaikutukset työtiimin yhteistyöhön

Turvallisuuskriittisillä aloilla turvallisuus perustuu yleensä useamman henkilön yhteistyöhön. Neljä (tai kuusi) silmää näkee enemmän kuin kaksi. Pienessä tiimissä jäsenet voivat seurata ja tarvittaessa kyseenalaistaa toisensa tekemisiä, jolloin virheet huomataan ennen kuin niistä ehtii seurata suurempaa vahinkoa. Tämä kaikki parantaa turvallisuutta.

Paine vaikuttaa myös yhteistyöhön heikentävästi. Esimerkiksi auktoriteettiasemilla on stressitilanteessa taipumus vahvistua. Kyse ei (luultavasti) ole niinkään siitä, että johtaja lakkaa tukalassa tilanteessa kuuntelemasta muita, vaan erityisesti siitä, että alemmassa asemassa olevat ovat tavallistakin haluttomampia tai kyvyttömämpiä kyseenalaistamaan auktoriteetin havaintoja ja päätöksiä.

Kyseenalaistamattomuus lisää riskejä, kun johtajan mahdollisia virheitä ei korjata. Yhteistyön heikkeneminen paineen alla saattaa myös kuormittaa auktoriteettiasemassa olevaa entisestään – tilanteessa, joka on jo muutenkin kuormittava.

Työtiimin yhteistyöhön on kehitetty erilaisia menetelmiä, joiden tarkoituksena on parantaa yhteistyötä ja helpottaa ryhmän muiden jäsenten toiminnan kyseenalaistamista myös painetilanteissa. Kuitenkin myös yhteistyö- ja kommunikaatiotapojen täytyy olla erittäin hyvin harjoiteltuja, jotta ne ovat tositilanteessa riittävän automaattisia.

Yksilölliset erot suuria

Kaikki edellä kerrottu koskee ihmisten toimintaa keskimäärin. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria. Jotkut sietävät painetta (tai tietynlaista painetta) selvästi muita paremmin. Toiset taas ovat stressille herkkiä, jolloin heidän toimintansa kärsii helposti pienemmästäkin paineesta.

En tunne menettelyjä tarkemmin 1, mutta voisin kuvitella, että yksilölliset erot pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan valittaessa henkilöitä kaikkein turvallisuuskriittisimpiin tehtäviin. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Vaikka erityisen paineherkät saadaan ehkä karsittua joukosta yksinkertaisemmillakin testeillä, todelliset erot tulevat esiin vasta oikeissa vaaratilanteissa. Lisäksi joillakin aloilla valinta tapahtuu jo ammatilliseen peruskoulutukseen (ei vasta erikoiskoulutukseen) hakeuduttaessa, jolloin mahdollisuudet paineensiedon psykologiseen testaamiseen ovat jo eettisistä syistä rajoitetummat 2

1 Jos joku valintamenettelyjä tunteva sattuu lukemaan tämän, niin aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla!

2 Ammatillisista peruskoulutuksista on yleensä mahdollista päätyä moniin erilaisiin alan tehtäviin, joista vain osa vaatii kovaa paineensietokykyä.

………..

Lisälukemistoa:

Jos jaksat kahlata läpi satasivuisia, suhteellisen teoreettisesti kirjoitettuja dokkareita, niin mielenkiintoista lisätietoa aiheesta (ja stressin vaikutuksista laajemminkin) löytyy esimerkiksi NASA:n pdf-julkaisusta Stress, cognition and human performance.

Järjestelmä 1 ja järjestelmä 2 puolestaan ovat käyttäytymistaloustieteilijöiden Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn käsitteitä. Jos ihmisen päätöksenteko yleisemmin kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti lukemaan Kahnemanin kirjan Ajattelu nopeasti ja hitaasti.