Inhimillisiä tekijöitä

Omiin muistikuviinsa ei kannata luottaa

Viime sunnuntain Hesarissa oli mielenkiintoinen kirjoitus valemuistoista. Ihmisen muisti on epäluotettava. Muistikuvat eivät säily aivoissa sellaisenaan vaan muuttuvat ajan myötä. Paitsi että muistamme todelliset tapahtumat väärin, voimme helposti ”muistaa” asioita, joita ei ole lainkaan tapahtunut.

Muistikuvat muokkaantuvat, kun saamme asiaan tai tapahtumaan liittyvää uutta tietoa. Mielemme yhdistelee alkuperäisen muiston ja uuden tiedon yhteen tavalla, johon emme voi juurikaan vaikuttaa. Aukot ja epäloogisuudet täytämme tarvittaessa keksityillä yksityiskohdilla.

Myöhemmin on mahdotonta tietää, mitä kautta mikäkin palanen on tarinaan tullut: mikä on alun perin muistettua, mikä muualta kuultua ja mikä ehkä kokonaan sepitettyä. Se, että muistan jotakin omasta mielestäni aivan varmasti, ei todellisuudessa lisää muiston luotettavuutta pätkääkään.

Hesarin juttu käsitteli omaan elämäntarinaamme liittyviä valemuistoja, mutta samat havainnot pätevät muihinkin muistikuviin.

Mitä viime palaverissa sovittiin? Vaikuttiko asiakas myyntitapaamisessa oikeasti innostuneelta uudesta tuotteestamme? Mitä siellä speksissä tai sopimuksessa nyt lukikaan?

Jos tekee ratkaisuja muistikuviensa pohjalta, on erittäin suuri riski mennä metsään.

Usein paikalla on kuitenkin ollut muitakin. Ehkä omia mielikuvia kannattaisi vertailla kaverin vastaaviin? Ne seikat, jotka muistamme molemmat samalla tavalla, lienevät ainakin totta?

Tai sitten eivät, koska jos vietän kaverin kanssa aikaa samassa ympäristössä, olemme todennäköisesti molemmat altistuneet täsmälleen samoille asiaa koskeville tiedoille ja huhuille. Ja jos asiasta on jo aiemmin keskusteltu yhdessä, sekin on todennäköisesti muuttanut molempien muistikuvia – samaan suuntaan.

Aina sillä ei ole kauhean suurta merkitystä, muistaako jotain väärin vai oikein. Mutta silloin kun on, muistiinsa luottaminen kannattaa unohtaa. Sen sijaan kannattaa:

  • Kirjata sovitut asiat aina välittömästi ylös.
  • Erotella omissa muistiinpanoissaan selvästi, mikä oli faktaa ja mikä faktojen pohjalta tilanteessa tehtyä tulkintaa. (Nämä sekoittuvat myöhemmin mielessä lähes varmasti.)
  • Tallentaa tärkeistä tapaamisista itselleen edes lyhyesti myös omat näkemyksensä tai vaikutelmansa, jos niillä voi olla jatkossa jotakin arvoa. (Nämä ovat erityisen alttiita muokkautumiselle, joten myöhemmin niitä on mahdoton tavoittaa.)
  • Tarkistaa tärkeät asiat aina kirjallisista lähteistä, jos lähteitä vain on käytettävissä.

Erilaisia muistioita kirjoitellaan kai etupäässä siksi, ettei muiden osapuolten kanssa tulisi jatkossa riitaa siitä, mitä on sovittu. Yhtä lailla niitä on syytä kirjoitella, jotta itse muistaisi, mitä on mennyt sopimaan, eikä alkaisi inttää ja riidellä muistikuviinsa perustuen :-)