Miten tilannetietoisuutta pitäisi mitata? (osa 1/2)

Kirjoitin aiemmin tilannetietoisuutta tukevasta suunnittelusta.

Kun käyttöliittymät ja muut hilavitkuttimet on nyt ainakin yritetty suunnitella loppukäyttäjien tilannetietoisuutta edistäviksi, seuraava askel on tietysti mitata, kuinka hyvää jälkeä saatiin aikaan.

Miten tilannetietoisuutta voi mitata?

Esittelen tässä kaksiosaisessa kirjoitussarjassa lyhyesti tilannetietoisuuden tavallisimmat mittarityypit hyvine ja huonoine puolineen, parhaasta aloittaen.

Mittari #1: tilanteesta kysyminen suorituksen aikana

Suoraviivaisin keino tilannetietoisuuden mittaamiseen on kysyä käyttäjiltä heidän käsityksiään tilanteesta suorituksen aikana: mitä kaikkea parhaillaan tapahtuu, ja mihin suuntaan tilanne ovat todennäköisesti kehittymässä? Arvio käyttäjien tilannetietoisuudesta saadaan tällöin yksinkertaisesti vertaamalla vastauksia siihen, mitä tilanteesta objektiivisesti tiedetään.

Jos kyseessä on simuloitu tilanne, kysely voidaan hoitaa pysäyttämällä tilanne määrävälein (engl. freeze probe techniques, esim. SAGAT). Luonnollisessa tilanteessa samat asiat voidaan kysyä suorituksen lomassa, tehtävää keskeyttämättä (engl. real-time probe techniques, esim. SPAM).

Tilanteesta kysyminen suorituksen on monessa mielessä kaikkein luotettavin tilannetietoisuuden mittari. Ehkä jopa ainoa luotettava.

Sitä soisikin käytettävän huomattavasti nykyistä useammin.

Miksei sitä sitten käytetä aina?

Tilanteen aikana kysyminen häiritsee tehtävän suoritusta. Jos tilannetietoisuuden mittaaminen ei ole tilanteen ensisijainen tarkoitus vaan samalla halutaan selvittää muita, mahdollisesti tärkeämpiä asioita, häirinnän järkevyyttä on syytä miettiä. Suorituksen häiritsemisestä on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä myös silloin, kun tehtävä on erittäin kuormittava tai aikakriittinen.

Tilanteesta kysyminen edellyttää myös, että todellinen tilanne, siis oikeat vastaukset, ovat arvioijien tiedossa. Simuloidussa ympäristössä asia ei tuota ongelmaa, mutta luonnollisen ympäristön todellisissa tilanteissa tilanteen objektiivinen määritteleminen ei ole aina triviaalia.

Kaikkein yleisin syy parhaan mittarin käyttämättä jättämiseen saattaa silti olla raadollisempi:

Tilanteesta kysyminen toimii mittarina vain, jos arvioijat osaavat kysyä tilanteen (ja samalla tilannetietoisuuden) kannalta oleellisimpia kysymyksiä. Tämä puolestaan edellyttää, että loppukäyttäjien tehtävät ja tehtävissä kullakin hetkellä tarvittavat tiedot on tunnistettu yksityiskohtaisesti.

Tehtävien määrittely ja niissä tarvittavien tietojen tunnistaminen pitäisi tietysti tehdä jo laitteiden tai järjestelmien suunnitteluvaiheessa. Jos näin on toimittu, samaa tietoa on helppo käyttää myös arvioinnissa.

Jos käyttöliittymät on kuitenkin suunniteltu pikemminkin vanhaa mallia kopioiden1 tai suunnittelijan mutu-tuntumalla roiskaisten1, on helpompaa jatkaa valitulla linjalla ja mitata myös tilannetietoisuutta sopivan epämääräisin menetelmin. Näistä menetelmistä lisää kirjoitussarjan seuraavassa osassa.

1 Toki myös tällä tavalla voi saada – ja toisinaan saadaankin – aikaan ihan hyviä käyttöliittymiä. Luultavasti kuitenkin harvemmin ja satunnaisemmin kuin järjestelmällisempää suunnitteluprosessia käyttäen saisi.

 

Kirjoitussarjan toinen osa:
Miten tilannetietoisuutta pitäisi mitata? (osa 2/2)

 

Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista:

Miten tilannetietoisuutta pitäisi mitata? (osa 2/2) Toinen osa kirjoitussarjassa, joka käsittelee tilannetietoisuuden mittaamista. Mitä menetelmiä käytetään yleisesti - vaikkei ehkä kannattaisi käyttää?...
Tilannetietoisuutta tukeva suunnittelu Hyvä tilannetietoisuus koostuu karkeasti ottaen kahdesta asiasta: on saatava tavalla tai toisella kaikki tilanteen kannalta oleellinen tieto ja kyettä...
Inhimillisiin tekijöihin panostamisen ROI Inhimillisiin tekijöihin panostamisen hyötyjä yritetään liian usein myydä pelkällä käsien heiluttelulla. Hyödyt olisivat kuitenkin mitattavissa, jos v...
Automaatioasteen kasvu muuttaa operointityötä – miten ja miksi? Automaatioasteen nostaminen vaikuttaa inhimillisiin tekijöihin monin tavoin. Operointityö muuttuu, ja samalla muuttuvat myös inhimilliset virheet. Mil...