Miksi turvallisuuskriittiset alat ovat niin konservatiivisia?

Konservatiivisuus on turvallisuuskriittisillä aloilla usein käytetty termi.

Useimmiten sillä ei viitata sanan perinteisimpään merkitykseen – muutosvastarintaan – vaan pikemminkin varovaisuuteen: mitoituksiin lisätään reilut marginaalit ja analyysit lasketaan varmuuden vuoksi pahimman vaihtoehdon mukaan. Tällainen konservatiivisuus on ehdottomasti turvallisuutta lisäävä tekijä.

Samoilla aloilla esiintyy kuitenkin runsaasti myös sitä perinteisempää konservatiivisuutta. Samaan aikaan kun muualla innovoidaan minkä keretään, turvallisuuskriittisillä aloilla luotetaan tuttuihin ratkaisuihin, vanhahtavaan tekniikkaan ja samoihin iänikuisiin toimintatapoihin. Vuodesta ja usein vuosikymmenestäkin toiseen.

Turvallisuuskriittiset alat eivät tietenkään voi toimia testikenttänä villeimmille ideoille tai kokeiluvaiheessa olevalle tekniikalle. Moni toivoisi silti olevan jotain tolkkua siinäkin, milloin ”uusi” idea on riittävän koeteltu kelvatakseen turvallisuuskriittiseen kohteeseen.

Miksi turvallisuuskriittiset alat sitten ovat niin konservatiivisia?

Ainakin seuraavilla saattaisi olla asian kanssa jotain tekemistä:

1. Siedämme paremmin tuttuja kuin uusia riskejä

Jos uusi ratkaisu osoittautuu edes joltain osin turvallisuusriskiksi, on selvää, mihin syyttävä sormi osoittaa: Kuka hemmetti tämän keksi? Ja hyväksyi?

Vanhaa toteuttava voi samaan aikaan nukkua yönsä paljon rauhallisemmin, koska tuttujen riskien realisoituminen herättää paljon vähemmän huomiota.

Kammoamme uusia riskejä huomattavasti enemmän kuin vanhoja, vaikka oleellista olisi muutoksen nettovaikutus: väheneekö vai lisääntyykö kokonaisturvallisuus? Tämä tunnutaan usein unohtavan, kun puhutaan esimerkiksi lisääntyvän automatisoinnin mukanaan tuomista uudenlaisista riskeistä.

2. Luvituksen epäonnistuminen voi kaataa projektin.

Turvallisuuskriittisillä aloilla kaikki turvallisuuteen vaikuttavat ratkaisut pitää tyypillisesti hyväksyttää viranomaisilla ennen kuin ne voidaan ottaa käyttöön.

Jos tekee samaa kuin ennenkin, voi olla melko luottavainen sen suhteen, ettei viranomaishyväksynnän saaminen tuota isompia ongelmia. Uutta yrittävä ottaa sen sijaan luvitusriskin. Mitä mullistavampi uutuus, sen suurempi riski.

Epäonnistunut tai pitkäksi venähtänyt luvitusprosessi sössii vähintäänkin projektin aikataulun. Pahimmillaan vaarassa voi olla koko projekti. Odotettujen hyötyjen pitää olla merkittäviä, jotta riskin viitsii ottaa.

3. Pääomaintensiivisillä aloilla epäonnistuminen tulee kalliiksi.

Monet turvallisuuskriittiset alat ovat pääomaintensiivisiä. Esimerkiksi laivan, lentokoneen tai voimalaitoksen rakentaminen on kallista. Kerran rakennetun systeemin odotetaan toimivan luotettavasti ja pysyvän käytössä vähintään joitakin kymmeniä vuosia.

Jos tuotteen elinkaari on suunnittelu ja valmistuskin huomioiden korkeintaan muutamia vuosia, uusien ideoiden kokeileminen on paljon helpompaa.

Pääomaintensiivisillä aloilla mahdollisesta epäonnistumisesta saa sen sijaan kärsiä pitkään. Riskiä kohonneista käyttökustannuksista tai alentuneesta jälleenmyyntiarvosta ei yleensä haluta ottaa, elleivät odotetut hyödyt ole huomattavia.

Niinpä isoissa asioissa tehdään yleensä niin kuin ennenkin. Innovoida voidaan korkeintaan detaljeissa.

4. Onko turvallisuuskriittisillä aloilla keskimäärin konservatiivisempia ihmisiä?

Vaikka ihmisillä on yleisesti taipumus vältellä riskejä, ihmisten välillä on eroja sen suhteen, kuinka voimakas tämä taipumus on.

Osa meistä myös kaipaa yllättäviä elämyksiä ja janoaa uutuutta, kun taas toiset mieluummin välttelevät molempia.

On vaikea sanoa, vetävätkö turvallisuuskriittiset alat puoleensa tavallista varovaisempia ihmisiä. Se lienee kuitenkin selvää, että alalta karsiutuu pois kaikkein innovatiivisimpia ja uudesta innostuneimpia – he nimittäin eivät voi viihtyä ympäristössä, jossa uutuuksia saa etsiä suurennuslasilla.

Olenkin miettinyt, ruokkiiko konservatiivisten alojen konservatiivisuutta entisestään se, että niillä on töissä perusluonteeltaan tavallista koservatiivisempia ihmisiä.

Tätä olisi mielenkiintoista joskus tutkia.