Mahdottomia tehtäviä

Kun istuin yliopistolla psykologian peruskurssien luennoilla joskus viime vuosituhannen lopulla, eräällä professorilla oli tapana kertoilla tarinoita mielestään typeristä kysymyksistä, joita hänelle oli psykologian asiantuntijana esitetty. Esimerkiksi juhlapyhien edellä toimittajilla oli kuulemma tapana soitella psykologian laitokselle ja tiedustella, miksi ihmiset juhlivat vappua, juhannusta tai mitä milloinkin. Professori kertoi vastanneensa aina: ”Mistä minä tietäisin? Kysykää niiltä ihmisiltä.”

Törmään itsekin toisinaan mahdottomiin kysymyksiin. Omassa työssäni ne koskevat usein yksittäisen ihmisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Psykologin uskotaan osaavan arvioida yksittäisten henkilöiden tuntoja, ajatuksenjuoksua tai motiiveja. Miksi joku esimerkiksi teki tietyn virheen, rikkoi jotakin määräystä tai muuten vain toimi tietyllä tavalla?

Psykologeilla ei kuitenkaan ole sen kummempia telepaattisia taitoja kuin muillakaan ihmisillä, eikä psykologinen tieto kerro paljoakaan yksittäisten ihmisten tavanomaisista tekemisistä.

Psykologin tieto on luonteeltaan tilastollista. Se paljastaa, miten ihmiset keskimäärin toimivat. Vaikka yksittäisen teon tarkkaa syytä ei yleensä ole mahdollista selvittää, voidaan sanoa melko luotettavasti, että tietyt muutokset vaikkapa työympäristössä tai työvälineissä lisäävät tai vähentävät inhimillisiä virheitä keskimäärin. On myös mahdollista ennustaa, että tietynlaiset olosuhteet altistavat tietyntyyppisille virheille tai rikkomuksille. Ihmisen motiiveistakin voi arvella jotakin yleisissä tapauksissa, mutta harvemmin (ainakaan luotettavasti) yksittäisissä.

Jos yksittäisen henkilön tekemisiä haluaa selvitellä psykologian keinoin, se vaatii hillittömästi aikaa ja resursseja – ja usein myös henkilön omaa sitoutumista asiaan. Tällaista selvittelyä harrastetaan esimerkiksi kuukausia tai vuosia kestävässä luottamuksellisessa psykoterapiassa. Rikollisten tekojen syitä voidaan puolestaan arvioida mielentilatutkimuksissa, jotka koostuvat mm. kuukauden tai parin tarkkailusta suljetulla osastolla ja henkilöhistorian perinpohjaisesta kaivelusta. Lienee selvää, ettei tällaiseen rumbaan ryhdyttäisi, jos tekemisiä ja tekemättä jättämisiä olisi mahdollista tulkita helpommin jonkinlaisen mystisen ”psykologisen silmän” avulla.

Jos haluaa tietää, miten ihmiset keskimäärin tietyissä tilanteissa toimivat tai ajattelevat, kannattaa kysyä psykologilta. (Paitsi jos kysymys koskee juhlapyhien viettoa. :))

Jos taas on kiinnostunut yksittäisen henkilön tekemisistä tai ajatuksista, parempi kohde tiedusteluille lienee – telepatiatieteen kehitystä odotellessa – henkilö itse tai hänen lähipiirinsä.