Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Firman tulos on parantunut uuden pomon aikana, joten pomon täytyy olla taitava. Työtapaturmat ovat vähentyneet kehitysprojektin lanseeraamisen jälkeen, joten projekti on selvästi onnistunut. Turvallisuusindikaattorit ovat menneet jo pari vuotta parempaan suuntaan, joten jotain on selvästi tehty oikein.

Päättelyketju vuotaa kuin seula, mutta se on liian helppo – ja liian houkutteleva.

Kyseessä on ajattelun vinouma, joka on niin yleinen, että sille on annettu nimikin: lopputulosharha. Ihmisellä on taipumus arvioida prosessin laatua lopputuloksen perusteella, vaikka lopputulokseen vaikuttavat niin monet asiat, että tämä on harvoin perusteltua.

Lopputuloksen todelliset syyt voivat olla muualla, tai kyseessä voi olla puhdas sattuma. Indikaattorit voivat olla plussalla pomosta tai organisaatiokulttuurista riippumatta tai huolimatta. Me kuitenkin haluamme löytää yksinkertaisia selityksiä monimutkaisille asioille, emmekä ole koskaan olleet kovin hyviä ymmärtämään satunnaisuutta.

Niinpä päädymme pitämään vaikuttavina toimenpiteitä, jotka eivät sitä luultavasti ole, ja selittämään menestystä tekijöillä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä menestyksen kanssa.

Lopputulosharhan avulla myydään bisneskirjallisuutta, tuotetaan paikkansapitämätöntä tietoa ja tehdään todennäköisesti lukemattomia huonoja ratkaisuja.

Lopputulosharha vinouttaa myös yksittäisten tekojen arviointia. Kun punnitsemme jälkikäteen tietyssä tilanteessa tehtyjä päätöksiä, meillä on taipumus ottaa lopputulos huomioon arvioissamme: Jos tapahtumaketju johti huonoon lopputulokseen, toiminta oli luultavasti väärää. Jos taas pahemmilta seurauksilta vältyttiin, päätökset olivat varmaankin oikeita.

Jos tapahtumista haluaa oppia, lopputulosta ei kuitenkaan pitäisi ottaa huomioon. Toiminnan hyvyyttä tai huonoutta pitäisi arvioida niiden tietojen pohjalta, jotka tapahtumaan osallisilla oli (tai olisi pitänyt olla) tilanteessa käytettävissään.

Riskipäätös on riskipäätös, vaikka pahemmalta onnettomuudelta olisikin hyvän tuurin ansiosta vältytty. Päätös voi osoittautua jälkikäteen oikeaksi myös syistä, joita päätöksen tekijä ei voinut tilanteessa ollessaan mitenkään tietää. Tehty toimenpide olisi ehkä johtanut katastrofiin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, mutta juuri tässä kyseisessä tapauksessa se oli (sattumalta) oikea.

Miten lopputulosharhaan lankeamista voi sitten välttää?

Ei kai kokonaan mitenkään, kuten ei muihinkaan ajattelun vinoutumiin. Ainakin yksi keino kuitenkin löytyy: kannattaa yrittää tietoisesti miettiä tapahtumalle vaihtoehtoisia lopputuloksia ja lopputulokselle vaihtoehtoisia selityksiä. Millä muilla tavoin tilanne olisi voinut päättyä? Mitä me silloin olisimme päätelleet?

Vaihtoehtojen miettimistä ei kuitenkaan kannata viedä liian pitkälle. Muutama riittää. Vaihtoehtoisten syiden ja lopputulosten keksiminen on nimittäin työlästä. Mielemme puolestaan tulkitsee – jälleen yksinkertaisia selityksiä etsiessään – työläyden merkiksi siitä, että vaihtoehdot ovat epätodennäköisiä. Tämä saattaa jopa vahvistaa alkuperäistä harhaa.

”Loppu hyvin, kaikki hyvin” ei ehkä ole hyvä motto, mutta ”suo siellä, vetelä täällä” vaikuttaisi pitävän edelleen paikkansa.

 

2 ajatusta aiheesta “Loppu hyvin, kaikki hyvin?”

  1. Aiheeseen liittyvä sekä viihdyttävä että opettavainen lukusuositus: Elämän logiikka. Järkevä selitys järjenvastaiselta tuntuvalle maailmalle, Tim Harford (Suom. Matias Möttölä) , Nemo 2009.

Kommentointi on suljettu.