Inhimillisiä tekijöitä

Älkää unohtako suunnittelua!

Osallistuin viime viikolla turvallisuusaiheiseen koulutustilaisuuteen, jossa keskusteltiin tapahtumatutkinnan haasteista. Valtaosa osallistujista oli operointipuolelta. Meitä suunnittelun edustajia oli selvästi vähemmän.

Suunnittelun parissa pääsääntöisesti puuhastelevana operointipuolen ihmisten kanssa keskustelu on aina yhtä avartavaa. Helposti sitä poteroituu omaan koloonsa kaltaistensa keskelle ja unohtaa, keitä varten suunnittelua oikein tehdäänkään. Suunnitteluprojekti kestää pisimmillään jokusen vuoden, minkä jälkeen omat tekeleensä voikin unohtaa kirmatessaan uusien projektin pariin. Samaan aikaan operointiväki jää elämään suunnittelun tuotosten kanssa parhaimmillaan – tai pahimmillaan – jopa vuosikymmenten ajaksi.

Vieraalla maalla jälleen kerran käyskenneltyäni huomasin, että poteroitumista tapahtuu toiseenkin suuntaan.

Kun operointipuolella halutaan parantaa turvallisuutta, katse kiinnittyy operointiasioihin. Näin myös tapahtumatutkinnassa. Olivatko prosessit ja ohjeistus riittäviä? Henkilökunta asianmukaisesti koulutettua? Johto tilanteen tasalla? Turvallisuuskulttuuri kunnossa?

Toiminnan fyysiset puitteet – tilat, laitteet ja muut olosuhteet – otetaan helposti annettuna. Ei niitä tarvitsisi ottaa.

Operointipuolella huonot työkalut käännetään helposti koulutus- tai ohjeistusongelmaksi. Väsymyksestä voi syyttää työvuorojärjestelyjä, vaikka myös työn fyysiset olosuhteet altistaisivat vireystilaongelmille. Kommunikaatio-ongelma voi olla myös layout-ongelma, koska jos porukka sijaitsee epäkäytännöllisen kaukana toisistaan, tiedonvaihto nyt vain on hankalaa vaikka tekisi mitä. Ja kunnossapitotyö, joka pitää tehdä pää alaspäin ahtaaseen tilaan sulloutuneena, ei varmaankaan tule tehdyksi loistokkaasti, vaikka prosessit olisivat priimakunnossa ja turvallisuuskulttuuri huippuluokkaa.

On tietysti ihan ymmärrettävää ja monessa mielessä järkevääkin, että jokainen organisaatio keskittyy niihin asioihin, jotka ovat sen omassa vaikutusvallassa. Tästä kuitenkin seuraa se, ettei suunnittelupuoli saa juurikaan palautetta edes silloin, kun siihen olisi syytä.

Operointipuolen väki: tehkää ihmeessä parannukset omassa organisaatiossanne, mutta muistakaa antaa palautetta myös suunnittelupuolelle silloin, kun aihetta on. Vaikkei se juuri sillä hetkellä käytössä oleviin tiloihin tai työkaluihin vaikuttaisikaan, se on paras keino päästä edes ajan myötä eroon toimimattomasta suunnittelusta.